Pascal Schumacher: Drops & Points feat. Maxime Delpierre

Arvostettu ja moneen otteeseen palkittu säveltäjä, jazz-vibrafonisti ja bändiliideri Pascal Schumacher tunsi tehneensä tarpeeksi modernin jazzin saralla muutama vuosi sitten. Hän kaipasi jotain uutta, tuntematonta ja odottamatonta. Sen seurauksena hän soitti Francesco Tristanon ja Bachar Mar-Khalifén albumilla Afrodiziak ja vieraili muncheniläisen Arash Safaianin levyllä ÛberBach. Kiinnosti kohdistui kuitenkin entistä enemmän elektroniseen musiikkiin, ja lopulta hän päätti hajottaa jopa oman kvartettinsa.

Nämä kokemukset ja vaikutukset näkyvät Schumacherin uudella albumilla Drops & Points hyvin henkilökohtaisella tavalla. Samalla julkaisu edustaa hänen kehitystään muusikkona ja nykymusiikkia lähestyvänä säveltäjänä. Albumilla hän tekee yhteistyötä ranskalaisen kitaristin Maxime Delpierren kanssa. Alussa oli musiikillinen sokkotreffi äänitysstudiossa, hyvin johdettu tapaaminen, jossa kohtasivat maailman viimeisin, vakaa suurherttuakunta Luxemburg ja kriisien koettelema Pariisi, käsitteelliset sävellykset ja luova improvisaatio, harmonia ja hankaus. Delpierre on audioesteetikko, joka rakastaa yksityiskohtia ja joka on innokas kokeilija. Hän kitaransa yhdistelee jazzia, rockia ja elektropopia; hänen taustansa onkin mm. Collectif Slangin ja Limousinen perustajajäsenenä ja DJ Joakimin tuottajana ja muusikkojäsenenä. Delpierre saa Schumacherin sovitukset soljumaan kuin aallonharjalla ratsastaen.

Albumin tuotti monilahjakkuus Joachim Olaya, ääni- ja videosuunnittelija, joka on työskennellyt mm. Christine and the Queensin, Francesco Tristanon ja Agorian kanssa. Afrodiziak- ja Left Tokyo Right -levyjen jälkeen tämä on kolmas kerta, kun Olaya tekee yhteistyötä Schumacherin kanssa. Huolimatta minimalistisesta perustyylistä Drops & Points sisältää paljon poreilua, säröä ja säpinää,  joista kasvaa yksityiskohdissaan kiinnostava äänimaisema. Muusikkojen spontaanius ja intohimo löytää uutta sai sokkotreffit muuntumaan saumattomaksi yhteistyöksi. Duo kutsui lisäksi rumpali Jeff Herrin täydentämään kokoonpanoa.

https://www.youtube.com/watch?time_continue=43&v=F0ABgiWT-bQ

”The music was ethereal and dreamy, a pastel soundscape achieving a lovely anthemic quality towards the end as the aural sky widened. Vibraphone floated like dense fog and the guitarist avoided any Bill Frisell-ian cliché. Steve Reich would have found this mesmerizing.” - The New York City Jazz Record

www.mondaynightproductions.com/project/categoryId/181.html